fbpx
Elektroniikkarojua.

Stoppi kertakäyttökulttuurille!

Ennen aikojaan hajoavat vaatteet ja puhelimet tulevat kalliiksi sekä ympäristölle että kuluttajille. Siksi lainsäätäjiltä vaaditaan toimia kuluttajatuotteiden kestävyyden parantamiseksi. Kulutukselle tarvitaan kestävät pelisäännöt.

Hajosiko puhelimesi taas kerran jo parin vuoden käytön jälkeen? Menikö uusi pusero pesussa pilalle? Ärsyttääkö uuden tavaran heikko kestävyys? Et ole yksin. Kuluttajatuotteiden heikko laatu ja lyhyt käyttöikä on jatkuva keskustelunaihe. Halpavaatteen todellisen hinnan maksaa ympäristö, kun vaatteita ei ole suunniteltu kestämään ja jopa kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. 

Kulutuksen ympäristövaikutukset ovat suuret. Vaateteollisuuden maailmanlaajuisen hiilijalanjäljen on arvioitu olevan jopa suurempi kuin lentoliikenteen. Myös tiuhaa tahtia vaihtuvien älypuhelimien päästöt kasvavat kovaa vauhtia, ja suurin osa tästä johtuu nimenomaan laitteen valmistuksen päästöistä. Elektroniikkateollisuus haaskaa rajallisia maametalleja tuotteisiin, joita ei voi päivittää tai korjata. Tämä lisää mineraalien kysyntää ja synnyttää uusia kaivoksia ympäristöä pilaamaan. 

Pyrkimys vastuulliseen kuluttamiseen on voimakas, kun vaakakupissa painaa tulevien sukupolvien hyvinvointi. Kansalaisia haastetaan monesta suunnasta tekemään ympäristöystävällisiä valintoja arjessaan. Yksi konkreettinen ekoteko on hankkia tuotteita, jotka eivät pääty nopeasti roskiin vaan kestävät käyttöä. Mutta mistä tällaista tavaraa löytyy? Korkeampi hintakaan ei kerro luotettavasti tuotteen kestävyydestä. Ostoskeskukset ja verkkokauppojen tavarataivaat mainostavat halpoja hintoja, mutta kiinnittävät vain vähän huomiota tavaran käyttöikään. 

Vastuuta kestävistä valinnoista ei voi sysätä yksin kuluttajille, kun parempia tuotevaihtoehtoja tai tietoa tuotteiden kestävyydestä ei ole saatavilla. Ostajan on voitava luottaa siihen, että tuotteet on suunniteltu käyttöä varten eikä nopeasti kuluviksi. Siihen tarvitsemme lainsäätäjien toimia: 

  1. Asetetaan tuotteille tiukemmat minimivaatimukset käyttöiästä ja sen ilmoittamisesta ostajille. Mallia voidaan ottaa energiatehokkuusmerkinnöistä, jotka ovat jo nyt pakollisia monille tuotteille.
  2. Tuodaan tuotteen hintalapussa esiin ostohinnan lisäksi tuotteen kustannus sen odotettuun käyttöikään. Kestävät tuotteet ovat usein kokonaiskustannuksiltaan halvempia vaihtoehtoja.
  3. Vahvistetaan kuluttajien oikeuksia tuotetakuiden suhteen. Pidempään käyttöön tarkoitetuilta tuotteilta, kuten pesukoneilta, tulee edellyttää nykyistä pidempiä takuita. Lisäksi on syytä selvittää, voisiko pidemmän takuun omaavan tuotteen veroa alentaa.
  4. Tuotteilta on edellytettävä myös korjattavuutta. Varaosien ja korjausohjekirjojen saatavuus on taattava.
  5. Tuetaan huoltoon, korjaukseen, jakamiseen ja uusiokäyttöön liittyvien innovaatioiden ja elinkeinojen kehittymistä. Tarvitsemme lisää korjauspalveluita, tavaran vuokrausta ja hacklabeja.
  6. Otetaan EU:ssa käyttöön hiilitullit, jotka varmistavat, että EU:hun tavaraa myyvät yritykset maksavat päästöistään samalla tavalla kuin EU:n sisällä tehdään. 

Vaikka Suomessa poliittinen keskustelu tuotteiden käyttöiän pidentämisestä on alkutekijöissään, EU-parlamentissa on jo tehty pohjatyötä kertakäyttökulttuurin ongelmien ratkaisemiseksi. Euroopan Vihreiden aktiivisuuden ansiosta EU-parlamentti hyväksyi 2017 päätöslauselman tuotteiden elinkaaren pidentämisestä. Parlamentin tutkimus toteaa, että yhden prosenttiyksikön kasvu pidempään käyttöikään liittyvissä palveluissa tuottaisi EU-alueelle 7,9 miljardin euron arvonlisäyksen

Kulutuksen kestävät pelisäännöt hyödyttävät sekä ympäristöä että taloutta. Tavaramarkkinoiden holtittomasta haaskauksesta on siirryttävä kohtuuteen ja resurssiviisauteen. Kertakäyttökulttuurin aika on ohitse. Lainsäätäjien on toimittava, jotta poisheitettäviksi suunnitellut tuotteet häipyvät kauppojen hyllyiltä ja tilalle tulee taatusti käyttöä kestävää tavaraa. 

Kuluttajan kannalta tärkein päätös tehdään kuitenkin jo ennen kassalle menoa: tarvitsenko tätä todella?

Kirjoitus on julkaistu Vihreiden blogissa 28.12.2018.