Ajatuksia liikennepolitiikasta ja ihmisten liikkumisesta
Liikenne puhuttaa vaalikentillä. Kysymyksiä on tullut sekä autoliikenteen ympäristövaikutusten vähentämisestä että autoilun kustannuksista siellä, missä muita liikkumisen vaihtoehtoja ei ole juuri saatavilla. Moni on myös huolestunut siitä, että kestävät mineraalivarat ovat kovilla (ja kaivostoiminta lisääntyy), mikäli nykyinen autokanta pitäisi korvata kokonaan sähköautoilla. Siitä huolesta olen itsekin osin samaa mieltä. Tosin samassa yhteydessä on hyvä todeta, että nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva liikkuminen vaatii vielä enemmän luonnonvaroja porausalueilta ja kaivoksista.
Liikkuminen ei ole pelkästään henkilökohtainen valinta. Me poliitikot voimme vaikuttaa siihen, onko houkuttelevaa kohottaa kuntoaan ja vähentää kasvihuonekaasuja vai vaatiiko sujuva arki entistäkin enemmän henkilöautoilua. Liikenne aiheuttaa nykyisin noin viidesosan kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa. Jotta pääsemme ilmastotavoitteisiimme ja saamme liikenteen muutenkin kestävälle pohjalle, meidän on pystyttävä sekä vähentämään yksityisautoilun määrää että toteuttamaan yhä suurempi osa liikkumisesta fossiilivapailla ratkaisuilla. Rajallisten luonnonvarojen maailmassa on tässäkin asiassa pystyttävä vaikuttamaan sekä kulutuksen määrään että laatuun.
Suomalaisten liikkumisen nykytilannetta on hyvä pureskella tammikuussa julkaistun uuden henkilöliikennetutkimuksen pohjalta. Siitä selviää, että suomalaisten matkat ovat vähentyneet. Tämä johtuu osittain koronapandemiasta. Toisaalta etätöiden lisääntyminen ei tutkimuksen mukaan näytä kuitenkaan vaikuttavan suuresti siihen, miten paljon suomalaiset kokonaisuudessaan matkustavat paikasta toiseen.
Sekä sosiaalisten että ympäristösyiden takia meidän on panostettava entistä enemmän joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Liikenne- ja viestintäministeriön Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitteena on, että kävelyn ja pyöräilyn osuus matkamääristä kasvaa 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Olemme kuitenkin epäonnistuneet: Kestävien kulkutapojen osuus on laskenut vuodesta 2016 vuoteen 2021, eikä kevyen liikenteen määrä ole lähelläkään tavoitetta.
Kaikenikäisten itsenäistä, terveyttä edistävää liikkumista on tuettava. On huolestuttavaa, että muiden autokyydissä kuljetut matkat ovat jatkaneet kasvuaan vaikka muut matkasuoritteet vähenivät. Meillä Mikkelissä on ollut vuodesta 2017 käytössä lasten ja nuorten ilmainen joukkoliikenne, joka kattaa kaikki kuntalaiset syntymästä peruskoulun loppuun saakka. Vastaavia itsenäiseen liikkumiseen kannustavia päätöksiä olisi hyvä saada laajemminkin kuntiin.
Myös kävelyn ja pyöräilyn turvallisuuden lisääminen kannustaa kaikenikäisiä itsenäiseen liikkumiseen. Kestävän liikkumisen infran investoinnit tuottavat turvallisuutta ja hyvinvointia. Joukkoliikenteen tukia on nostettava. Niiden rahoittamiseksi suurimmilla kaupunkiseuduilla olisi järkevää ottaa käyttöön ruuhkamaksuja, jotka ovat toimineet hyvin esimerkiksi länsinaapurissamme.
Etelä-Savossa on paljon loma-asuntoja. Mökkeilystä on toivottu elinvoimaveturia alueelle. Etätyön lisääntymisen uskotaan mahdollistavan monipaikkaisen asumisen, joka auttaisi ikääntyviä muuttotappiokuntia. Monipaikkaisuus on kannatettava ajatus, mutta myös sen ympäristövaikutukset on hyvä ottaa huomioon: ilman hyvin toimivaa joukkoliikennettä etätyön lisääntyminen saattaa jopa lisätä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Junaliikenteen ja bussien tarjontaa on parannettava, jotta sekä monipaikkainen arki, työmatkaliikenne ja vapaa-ajan matkat saadaan kestävämmälle pohjalle.
Kaikki tämä alleviivaa, että kestävyyttä edistäviä toimia tarvitaan totisesti muuallakin kuin autotehtailla. Yksityisautoilua tarvitaan siellä, missä arjen liikkumiseen ei ole muita toimivia vaihtoehtoja. Mutta useimmissa paikoissa vaihtoehtoja on, ja ne ovat hyväksi ympäristölle, terveydelle ja viihtyvyydelle.
