Ratkaisuhakuista metsäkeskustelua
Kirjoitin metsistä Länsi-Savoon:
Keskustan ja MTK:n Vesa Kallio jatkaa metsien suojelutoimien ja metsänomistajien suojeluhalun vähättelyä alkuvuoden kirjoituksissaan Länsi-Savossa. Kallion maailmassa metsien hiilinieluja suojellaan “sahalla, kirveellä ja motolla” ja metsänomistajat jaetaan “metsänomistajiin, etämetsänomistajiin tai epämetsänomistajiin”, joista kaksi viimeistä ryhmää eivät ymmärrä arvostaa metsäomaisuutta.
Kallion jaottelu on ahdas. Metsät ovat muutakin kuin metsäteollisuuden raaka-ainetta: esimerkiksi luontomme monimuotoisuutta, kulttuurihistoriaa, arjen virkistystä ja matkailuvaltti. Liian voimakas tehometsätalous johtaa sekä monimuotoisen metsäluonnon uhanalaistumiseen ja ilmaston lämpenemiseen hiilinielun heikkenemisen myötä.
Eduskunnassa tarvitaan näiden haasteiden ratkaisemiseen toimenpiteitä, ei toisten nimittelyä tai haukkumista. Kallio toistaa lokeroinnissaan kulunutta väitettä: jos et omista metsää, ole hiljaa.
Mutta kuka päättää valtion metsien käytöstä? Metsäluonnon suojelua voidaan edistää siirtämällä valtion maita suojeluun, kuten hallituksen päätöksessä 2.2. tehtiin 30 000 hehtaarin edestä. Lisää tarvitaan. Luonnonsuojelualueiden lisäämisellä on suomalaisten vankka tuki.
Uutiset kertovat, että myös suomalaiset metsänomistajat ovat yhä kiinnostuneempia omien metsiensä suojelusta. Suojelu perustuu yksityisten mailla lähes aina vapaaehtoisuuteen. Se näkyy esimerkiksi korvausta suojelusta tarjoavan Metso-ohjelman suosiossa.
On hyvä, että yksityismetsänomistajat saavat myös valtiolta tukea metsiensä suojeluun ja suojeluarvon määrittelyyn. Eikö metsänomistajuus olekin sellaista yrittäjyyttä, jossa yhteiskunta voi kannustaa, kehottaa ja asettaa rajoja yhteisen hyvän tähden?
Jopa suuret metsäyhtiöt korostavat nyt metsäluonnon monimuotoisuutta strategioissaan – ei vähiten siksi, että suuret kansainväliset rahoittajat vaativat konkreettisia toimia vastuullisuuden ja kestävän kehityksen eteen.
Talous- ja luonnonarvojen välille on löydettävissä tasapaino. Metsäkeskustelussa siihen kaivataan enemmän ratkaisuehdotuksia ja vähemmän leimakirveen heiluttamista.
Veli Liikanen
Kirjoittaja on mikkeliläinen vihreiden puoluesihteeri ja kansanedustajaehdokas.
