Fifa ja Qatarin kisat: futiskirjoitukseni vuodelta 2014

Kuva: Tom Cuppens, CC BY-NC-SA 2.0 / https://flic.kr/p/obgJ82

Kirjoitin tämän tekstin vuonna 2014 Brasilian MM-kisojen jälkeen Vastapallo.com futisverkkolehteen. Vastapallo on sittemmin siirtynyt historiaan. Teksti on näin kahdeksan vuotta myöhemmin, Qatarin MM-kisojen alla, valitettavasti yhä ajankohtainen. (Osa tekstin linkeistä on ikävä kyllä lakannut toimimasta.)

Ristiriitainen Fifa on hyvinvoivan jalkapalloyhteiskunnan suuri este

Julkaistu 10.7.2014

Jalkapallon MM-kisat päättyvät sunnuntaina. Takana on neljä viikkoa kisakuumetta, joka on jälleen kerran tempaissut myös monet tavallisesti vähemmän jalkapalloa seuraavat ruutujen ääreen innostumaan ja jännittämään pelejä. Kisojen pelejä on pidetty poikkeuksellisen viihdyttävinä, runsasmaalisina ja yllätyksellisinä. Paljon sympaattisia tarinoita on nähty: nousevia tähtiä, huimaa maalivahtipeliä ja stadionia siivoavia japanilaisia faneja.

Mutta uutisia seuranneet tietävät myös, että Brasilian MM-kisojen valmistelut ovat olleet skandaalinkäryisiä ja kisajärjestelyt ovat jo pitkään kohdanneet kiivasta vastustusta brasilialaisten keskuudessa. Mielenosoitukset ja mellakat ovat liittyvät osin hallituksen vastaiseen protestiliikkeeseen, mutta kisajärjestelyt ovat ansainneet aivan oman osuutensa kansan raivosta. Vuosi sitten kaduilla oli miljoona brasilialaista, jotka vaativat sijoituksia peruspalveluihin ja kansalaisten hyvinvointiin käsistä karanneiden kisakustannusten ja rehottavan kisakorruption sijaan. 

Fifan osuus kisajärjestelyjen järjettömyyksissä on – jälleen kerran – ollut merkittävä. Fifan toiminta on ollut erityisesti 2000-luvulla jatkuvan kritiikin kohteena ja vuosien varrella toimittajat ovat tehneet useita raskauttavia paljastuksia Fifassa rehottavasta korruptiosta ja väärinkäytöksistä. Amerikkalaisen Last Week Tonight -keskusteluohjelman John Oliver veti juuri kisojen alla viihdyttävästi yhteen Fifan kohtuuttomia kisavaatimuksia ja muita väärinkäytöksiä: verovapautuksia, alkoholilainsäädännön muuttamista, omia oikeusistuimia, korruptioselvitysten piilottamista, noloja propagandaelokuvia ja sponsorisopimuksien jakamista kavereille. 

Ja vaikka Brasilian ja sitä edeltäneen Etelä-Afrikan kisat ovat ylisuurine rakennusprojekteineen ja tilauslainsäädäntöineen syvästi huolestuttavia, yhä pahempaa on luvassa. Seuraavat MM-kisat on myönnetty Venäjälle ja sitä seuraavat Qatariin. Siis vähemmistöjä vainoavalle Venäjälle, jonka muistamme hyvin Sotsin olympialaisten arveluttavista kisajärjestelyistä, ja vielä pahemmin ihmisoikeuksia rikkovalle Qatarille, jossa vierastyöläiset raatavat ihmiskauppaa muistuttavissa oloissa, jossa ei ole mitään tarvetta valtaville stadioneille ja jossa on niin kuuma, että jalkapalloa ei voida pelata kesällä. Jalkapallorakentamisen on arvioitu aiheuttavan 4000 kuolonuhria Qatarissa vuoden 2022 kisoihin mennessä. [Korjaus: nämä luvut koskevat yleensä tiettyjen maiden siirtolaisten kuolemia yhteensä, ja kuvaavat siirtotyöläisten oloja yleisesti, ei vain jalkapallorakentamista.] Fifan vakiintuneet toimintatavat huomioiden nämä kisat tulevat käymään keskenään jonkinlaista urheilukisojen väärinkäytösten maailmanmestaruuskamppailua.

On todettava, että näiden suurten pahuuksien lisäksi Fifa tekee myös hyviä asioita. Fifa tukee kehitys- ja sosiaalityötä tekeviä hankkeita ja järjestöjä, ja on perustanut eri puolille Afrikkaa koulutusta ja terveydenhuoltoa korostavia jalkapallokeskuksia. Fifa on, ainakin moniin muihin urheiluliittoihin verrattuna, antanut paljon näkyvyyttä ja tilaa rasisminvastaisuutta ja reilua peliä edistävälle kampanjalleen. Fifalla on 209 jäsenliittoa, enemmän kuin YK:ssa jäsenvaltioita, ja niiden joukossa on mm. Fifan jäseneksi vuonna 1998 hyväksytty Palestiina, joka on osallistunut MM-karsintoihin vuoden 2002 kisoista saakka. Fifa on paperilla varsin demokraattisesti hallittu kansainvälinen järjestö: sen päätöksenteossa jokaisella jäsenliitolla on yksi ääni. 

Tähän sisältyykin Fifan kutkuttava ristiriita: miksi alhaalta ylöspäin kansalaisjärjestömäisesti järjestäytynyt urheiluliitto on läpimätä ja vaikuttaa toiminnassaan keskittyvän rahan haalimiseen ja pienen eliitin hyysäämiseen?  New Yorker -sanomalehti käsitteli taloussivuillaan Saksan mm-kisojen aikaan 2006 tätä ristiriitaa erinomaisesti. 

Fifa on eristänyt itsensä tehokkaasti sekä valtioiden ja niiden hallitusten että markkinoiden ja yritysten suoralta vaikutusvallalta. (Usein toki vaikuttaa siltä, että kaikki raha kelpaa, mutta valtiolliset korruptiotarkastukset eivät.) Siinä missä amerikkalaiset palloiluliigat ovat järjestäytyneet yrityksiksi, joissa yksittäiset joukkueet ovat franchise-yrityksiä tai sivukonttoreita, Fifa on oman ilmoituksensa mukaan voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö, jossa rahakkaat sponsorisopimukset ovat ikään kuin välttämätön sivuseikka. Ja valtioiden eli “politiikan” sotkeutumista jalkapalloasioihin Fifa torjuu aktiivisesti: kansallisten liittojen tulee olla riippumattomia valtiovallasta, tai muuten Fifa on valmis painostustoimiin. Kun Ranskan maajoukkueen ristiriidoista ja epäonnistumisesta tuli 2010 valtiovaltaakin kiinnostava kysymys, Fifa uhkasi samantien sulkea Ranskan kilpailujen ulkopuolelle, mikäli poliitikot sekaantuisivat jalkapalloliiton toimintaan. 

Fifan vahva riippumattomuus ja monitasoinen organisaatiorakenne on tarjonnut suojaisat olosuhteet syvän korruption ja hyvä veli -järjestelmän rehottamiseen. Johtajilla on valtaa paljon, avointa tilivelvollisuutta vähän ja sisäiset tarkkailijat ja ulkopuolinen kontrolli loistavat poissaolollaan. Näin suomalaisten junnujenkin vanhempia edustaa maailmalla rahaa omiin ja kavereidensa taskuihin käärivä, ihmisoikeusrikkomuksista vähät välittävä ja naisiin alentuvasti suhtautuva puheenjohtaja Sepp Blatter.

Jalkapallomaailmassa Fifa on kuin Neuvostoliiton kommunistinen puolue: aate on jalo, mutta absoluuttinen valta, johtajien keskinäinen klikkiytyminen ja suuri etäisyys ruohonjuuritason toimijoihin on luonut melkoisen totalitaristisen keinottelun pesäkkeen, jolle niin valtiot kuin yrityksetkin ovat renkejä tai rikoskumppaneita. Voi olla, että tulevaisuudessa tämän Fifa-puolueen suurin uhka on Yhdysvalloista lainattu urheilukapitalismi, jonka suuntaista kapinaa Euroopan suurseurat ovat välillä väläytelleet. Mutta mm-kisojen instituutio on visusti Fifan hallussa. 

Fifan väärinkäytöksiin puuttuminen ei ole helppoa. Suomalaistenkin jalkapallotoimijoiden velvollisuus olisi edustajavalinnoissaan vaatia omien kotikenttiensä asioiden lisäksi Fifan uudistamista ja korruption kitkemistä, vaikka tämä onkin pitkä ja globaalin valtatasapainon vuoksi ehkä ylivoimainenkin tie. Tulevien suurkisojen suurien vääryyksien estämiseksi otollisin vaikutuskanava on varmaankin Fifan sponsoreiden brändien kimppuun hyökkääminen, terävästi ja rajoja rikkovasti, Greenpeacen kampanjoiden tyyliin. Se vaatii tehokkaita ja hyvin järjestettyjä kampanjoita, mutta siihen me kaikki jalkapallon penkkiurheilijat voisimme osallistua. 

Veli Liikanen

Päivätyökseen Veli Liikanen tutkii Mikkelin ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa mm. nuorten vaihtoehtoliikuntaa, ja tarkastelee jalkapalloyhteiskuntaa myös kaupunginvaltuutetun silmälasein. Liikanen on hankkinut pelaajatietämyksensä 90-luvulla Sensible Socceria pelaten. Kentällä hän on pelannut Vellamon ja FC Trombin riveissä ja harrastanut tuomarointia linjamiehenä muutaman vuoden. Katsomossa Liikanen kannattaa Suomen maajoukkueita, MP:ta, PU-62:ta, Ghanaa ja vuoden 2004 Tsekkiä.