Feed on
Posts
Comments

Etelä-Savon vaalipiiri. Kuva: George Esayas / Wikipedia (cc-lisenssi)

Tämä vastineeni Länsi-Savon päätoimittajan kolumniin julkaistiin Länsi-Savossa 6.3.12.

Länsi-Savon päätoimittaja Tapio Honkamaa haukkui sunnuntain kolumnissaan (4.3.) Vihreitä kovista otteista vaalijärjestelmän uudistuksen eteenpäin ajamisessa.

Länsi-Savon vaaliuudistusta käsittelevä pääkirjoitus torstaina 19.2.2009 päättyi seuraavaan virkkeeseen: “Vaaliuudistus on kovaa valtapeliä, mutta kansanvallan uskottavuus edellyttää järjestelmän uusimista. Uusi vaalilaki on saatava voimaan viimeistään vuonna 2015.”

Juuri tätä tavoitetta Vihreät on nyt toteuttamassa. Uudistuksen toteuttamisesta vaalipiirejä muuttamalla sovittiin yksiselitteisesti viime kevään hallitusneuvotteluissa (hallitusohjelma, s. 89). Viime kaudella valmisteltu vaalialuemalli olisi ollut parempi uudistus, mutta esimerkiksi Jouni Backmanin SDP ei siihen hallitusneuvotteluissa suostunut. Kaikki hallituspuolueet kuitenkin sitoutuivat aikatauluun, jonka mukaan hallituksen yksimielinen esitys uudistuksesta syntyy vuoden 2011 loppuun mennessä.

Jos kansanvallan uskottavuuden turvaaminen ja vaalijärjestelmän uudistaminen edellyttää reipasta poliittista voimankäyttöä, on koko kansanvallan etu, että joku on siihen valmis. Vihreiden linja näyttää olevan tässä johdonmukaisempi ja pitkäjänteisempi kuin Länsi-Savon.

Veli Liikanen
Mikkelin seudun Vihreiden puheenjohtaja

Tags: ,

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin Länsi-Savossa 15.2.2012.

Pekka Uotila kirjoitti (LS 1.2.) erinomaisesti Hänskin merkityksestä mikkeliläiselle kaupunkikulttuurille. Minulle Hänskissä yhdistyvät huoleni ympäristöstä sekä rakkauteni paikallista jääpalloa kohtaan.

Jouluna jännitin, kumpi laittaisi Hänskin pelikuntoon ensin: pakkaset vai tekojään rakennuslupaprosessin nytkähtäminen eteenpäin hallinto-oikeuden kaavaratkaisun myötä.

Hallinto-oikeuden päätös saatiin muutama päivää ennen vuodenvaihdetta. Rakennuslupakäsittelyä ja tekojäälaitteiston viimeistelyä ei kuitenkaan saatu heti käyntiin, vaan oikeuden myöntämän valitusluvan vuoksi kaavakäsittely jatkuu.

Kuva: Upplandsmuseet / Flickr (cc-lisenssi)

Hänskin tekojääfarssi on vienyt vuosia. On sietämätöntä, että 60 vuotta vanhan urheilukentän olosuhteiden parantaminen viivästyy itsetarkoituksellisten ja huonosti perusteltujen valitusten vuoksi. Kentän naapuruston nykyiset asukkaat ovat alusta asti tienneet asuvansa kahden merkittävän urheiluareenan vieressä.

Loputon valitusruljanssi on saanut suuren osan kaupunkilaisista hermostumaan koko valitusjärjestelmään. Tekojääprosessin perimmäinen ongelma eivät kuitenkaan ole lakeihin kirjatut valitusoikeudet. Ilman niitä meidän olisi vielä vaikeampi puuttua rahan valtaan, päättäjien suhmurointeihin tai virkamiesten yksisilmäisyyteen.

Hänskin oikeusprosessin ydin on melkein sata vuotta vanha asemakaava, joka ei vastannut kentän todellista ja jo kauan sitten vakiintunutta käyttötarkoitusta, kilpaurheilua. Tekojään toteutuksen viime metreillä juuri nämä kaavan rajoitukset estivät kentän ripeät uudistustyöt.

Kaava olisi pitänyt päivittää viimeistään silloin, kun tekojään suunnittelu aloitettiin vuonna 1989. Kaavojen pitäisi tukea sekä nykyisen että tulevan toiminnan sijoittumista. Tekojään viipyminen on osaltaan seurausta vuosikymmenten jahkailusta kaavan ajantasaistamisessa. Toivottavasti Hänskin pitkä marssi saadaan pian päätökseen.

Pakkasen osalta alkutalvi oli onneton, lämmin ja sateinen. Jouluvalmistelut jouduttiin tekemään vesisateessa ja pimeässä. Vaikka jouluaatoksi saatiinkin ohut lumikerros, minulle tämä joulu jäi mieleen mustana ja nurmikonvihreänä. Tori jäi jäädyttämättä. Talviurheilun ystävät menettivät kaudestaan ainakin kuukauden päivät.

Tällaiset talvet ovat ennakkovaroitus tulevasta. Suomalaisten tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos tulee puolittamaan pakkaspäivien määrän Etelä-Suomessa viimeistään vuosisadan loppuun mennessä, pahimmillaan jo sen puolivälissä.

Nykymenolla voimme heittää talviurheilun lisäksi hyvästit koko hyvinvointimme perustalle: luonnon rikkauksille ja suotuisille kansainvälisille suhteille.

Jääkarhujen ohella myös jääpallo on uhanalainen ilmastonmuutoksen takia. Tekojääkoneiden käyttö ensin kallistuu, ja sitten muuttuu mahdottomaksi talvien lämmetessä. Rakastettu laji häviää. Lasteni lapset eivät tule kokemaan meille tuttua ulkojääurheilun riemua.

Muutosten voimakkuus on vielä ihmiskunnan käsissä. Ilmastokriisi on uhka, jonka edessä meidän ei ole varaa pistää päätämme pensaaseen, koska muuten se muuttaa kaiken minkä tunnemme. Rakkaita harrastuksiamme ja tulevaisuuden turvallisuutta uhkaava muutos on sellainen vaara, jonka torjumisen puolesta vihreiden, talviurheilijoiden, konservatiivien, uudistusmielisten ja lastensuojelijoiden tulisi taistella yhdessä.

Veli Liikanen
Mikkeli

(Tutkimusta mm. pakkaspäivien määrän muutoksesta: Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Pakkaspäivät raportin sivulla 50.)

Tags: , ,

Pekka Haaviston vaalikampanja ja sen ympärille syntynyt kansalaisliikehdintä oli upeaa seurattavaa. Kampanjan tekijöiden, tukijoiden ja kannattajien luovuus ja positiivinen pöhinä oli jotain aivan ainutlaatuista ja ennennäkemätöntä suomalaisessa vaali-elämässä. Liikehdintä tavoitti ja innosti poikkeuksellisen suuren joukon kansalaisia mukaan toimimaan yhteisen projektin hyväksi.

Presidentinvaalit 2012 on nyt käyty, mutta toimintaa paremman yhteiskunnan puolesta tarvitaan yhä. Humaanimman ja oikeudenmukaiseman maailman puolesta pitää taistella ja poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaa myös vaalien ulkopuolella. Usein vaikuttaminen on jopa helpompaa ja tehokkaampaa silloin, kun päättäjät ovat työpöytiensä ääressä ja lehtien palstoilla on tilaa muullekin kuin vaaliraportoinnille.

Taistelussa humaanimman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta menestytään silloin, kun asian takana on aktiivinen kansalaisliike. Kun yhteiskunnallinen keskustelu vaimenee, vaikeutuu myös positiivisten muutosten aikaansaaminen. Ilmastonmuutos on osuva esimerkki kiirellisiä ratkaisuja vaativasta yhteisestä ongelmasta, joka on pudonnut pois päätöksenteon keskiöstä samalla, kun siihen kohdistuva mediahuomio ja kansalaiskeskustelu on hiipunut.

Toivon koko sydämestäni, että presidenttiehdokas Haavistosta innostuneet ihmiset ja heidän liikevoimansa eivät hiivu, vaan jatkavat pöhinää ja toimintaa Haaviston esiin nostamien positiivisten muutosten puolesta vaalien jälkeenkin. Rauhaa, sovittelua, tasavertaisuutta ja rakentavaa yhteistä keskustelua on yhä edistettävä. Syrjintää, kahtiajakautumista, köyhyyttä ja kiusaamista vastaan on taisteltava. Suomen pitää olla kokoaan suurempi toimija kansainvälisessä yhteistyössä ympäristöongelmien ratkaisun, ihmisoikeuksien, reilun kaupankäynnin, työntekijöiden oikeuksien ja taloudellisen keinottelun karsimisen puolesta.

Tätä työtä jokainen meistä Haaviston tukijoista voi jatkaa monien erilaisten järjestöjen, liikkeiden ja kampanjoiden puitteissa. Heitin tähän alle listaan muutamia ensimmäiseksi mieleeni juolahtaneita puoluepoliittisesti sitoutumattomia järjestöjä ja kampanjoita, useamman erilaisen teeman ympäriltä. Hyviä esimerkkejä löytyy runsaasti lisää, niitä sopii heitellä vaikka alle kommentteihin.

Tags:

Eduskuntavaalit saatiin päätökseen viikko sitten ja tulosta on ehditty sulatella jo hetki. Tässä oman vaaliprojektini päätöspuheenvuoro.

Olin ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa, ja ehdokkuuden myötä ensimmäistä kertaa mukana puoluetoiminnassa. Sain 301 ääntä (pyöristettynä 0,4 % vaalipiirin äänistä), ja olen tähän äänisaaliiseni oikein tyytyväinen. Suuret kiitokset äänestäjille ja kaikille kampanjaani tukeneille!

Etelä-Savossa Vihreiden kannatus kasvoi hiukan. Jäimme kuitenkin kauas tavoitteestamme, eli kansanedustajapaikan uusimisesta, ja sikäli Etelä-Savon Vihreiden vaalitulosta on pidettävä huonona. Muun maan heikkojen vaalitulosten vuoksi Etelä-Savo nousi Suomen viidenneksi vihreimmäksi vaalipiiriksi ja oli yksi niistä harvoista, joissa kannatus nousi.

Valtakunnallisesti Vihreiden tulos oli varsinkin kansanedustajapaikkojen valossa kamala. Vihreät törmäsi vaaleissa äänikynnykseen, ja 1,5 prosenttiyksikön (eli noin 15 %) lasku kannatuksessa vei 5 kansanedustajapaikkaa (eli 33 % paikoista).

Vaalitappion syistä on jo kirjoiteltu ja keskusteltu paljon. Yhdyn muihin hallitustaipaletta ja kampanjaviestintää arvostelleisiin. Itse olin enemmän tai vähemmän tyytymätön Vihreiden hallituspolitiikkaan koko hallituskauden ajan. Hyvät saavutukset jäivät oikeistohallituksen monien huonojen päätösten varjoon. Vaalien alla vanha hallitusyhteistyö olisi pitänyt jättää selkeästi taakse ja suhtautua kriittisesti hallituksessa tehtyihin huonoihin ratkaisuihin.

Jatkossa toivon Vihreiden olevan tarkempia hallitusyhteistyön ehdoista ja kriittisempiä hallitustyöhön liittyvässä viestinnässään. Toivon, että Vihreät kehittyy vielä entistäkin avoimemmaksi ja keskustelevammaksi puolueeksi. Toivon, että Vihreät pitää tiukasti kiinni profiilistaan ympäristöongelmia ratkaisevana ja tulevaisuuden elinolojen puolesta kamppailevana puolueena. Toivon, että puolue ottaa erityisesti viestinnässään ja poliittisten teemojensa teroittamisessa askeleen vasemmalle siten, että kansalaisille on selvää, että Vihreät on heikko-osaisten aseman parantamisen, sosiaalisten erojen tasoittamisen ja peruspalvelujen kunnossa pitämisen asialla.

Vihreät ovat saaneet todella paljon uusia jäseniä vaalitappion jälkeen, ja se on erittäin hyvä asia. Esimerkiksi Etelä-Savossa Vihreät ovat kilpailijoita pahasti jäljessä myös vaalitalkoolaisten ja tukijoiden määrässä. Paikallisiin vihreisiin tarvitaan uutta verta, uusia rivijäseniä ja uusia aktiiveja. Jos haluat Vihreille parempia vaalituloksia, tule mukaan tukemaan ja tekemään vihreätä politiikkaa!

Omaan vaalikampanjaani olen ihan tyytyväinen. Paljon aikaa ja paukkuja meni vaalityön ja kampanjoinnin opetteluun. Vaalipaneeleissa koin pärjääväni asiaosaamisen ja linjanvetojen puolesta hyvin, mutta esiintymistaidoissa olisi vielä parannettavaa. Vaalirahaa sain loppujen lopuksi kerättyä ennakoitua enemmän, mistä jälleen kerran suuri kiitos kaikille lahjoittajille!

Nyt vaalien jälkeen on vuorossa tervetullut paluu arkeen. Joskus tuonnempana on syytä tehdä ratkaisuja puolueosallistumiseni jatkon suhteen. Pyrinkö esimerkiksi ehdokkaaksi ensi vuoden kuntavaaleihin? Pidän tämän verkkosivun ja Facebook-sivuni pystyssä siltä varalta, että (wanna-be) poliitikonurani saa vielä jatkoa. Tai siltä varalta, että keksin sivuille muuta järkevää käyttöä.

Kiitos kaikille paremman maailman puolesta vaaleissa kampanjoineille!
Veli

P.S. Hyviä vaalianalyysejä vihreistä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Heikki Sairanen ja Teppo Eskelinen.

Tags: ,

Huomenna perjantaina järjestän vaalikampanjani päätösbileet Mikkelissä Parnell’s-pubissa klo 20 alkaen. Parnell’sin Vihreissä bileissä ovat muutkin Mikkelin Vihreät, mutta minulle tämä baari-ilta toimii samalla kampanjan päätöstilaisuutena. Takana on monta kuukautta uusia kokemuksia vaalikampanjoinnista, edessä vaalipäivä sunnuntaina.

Tervetuloa bileisiin! Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Ohjelmassa akustista musiikkia loistavalta Bone Idle -duolta ja poliittinen levyraati. Parnell’s sijaitsee kävelykadun varressa Cumuluksen kulmalla.

Tapahtuma Facebookissa:
Mikkelin Vihreät valmistautuvat vaalipäivään perjantain baari-illassa Mikkelin Parnell’sissa! Tule parantamaan maailmaa ja tenttaamaan Vihreitä kansanedustajaehdokkaita.

Livemusiikkia tarjoaa akustinen Bone Idle, nuori mikkeliläinen folk-rock cover duo.

Ohjelmassa myös poliittinen levyraati – tuo esittelyyn ja soitettavaksi sinun vaalikappaleesi. Henkilökohtainen on poliittista!

Tags:

(Mielipidekirjoitus yhdessä Martta Kanteleen ja Sara Sajaniemen kanssa, julkaistu toimitettuna Länsi-Savossa 12.4.2011)

Ilmaston ja monimuotoisuuden suojelu turvaavat tulevaisuuden elinolot

Suomen ympäristönsuojelun suuret haasteet, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, loistavat poissaolollaan vaalikeskustelussa. Tulevaisuuden elinolot ovat unohtuneet päivänpolitiikan varjoon.

Tieteen suositukset ilmasto- ja monimuotoisuuskriisin ratkaisemiseksi ovat selvät. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää tehokkaita päästövähennyksiä lyhyellä aikavälillä. Sukupuuttokriisin välttäminen puolestaan vaatii, että luonnonympäristöistä kymmenesosa suojellaan. Molemmista tavoitteista Suomi on toistaiseksi aivan liian kaukana.

Vihreiden ympäristöpoliittinen ohjelma tarjoaa ratkaisut sekä ilmaston että monimuotoisuuden suojeluun.

Vaadittaviin päästövähennyksiin on sitouduttava ilmastolailla. Vähennykset toteutetaan suomalaisen kilpailukyvyn ja kotimaisen työllisyyden turvaavalla energiatehokkuuden ja puhtaan teknologian ohjelmalla.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2020 mennessä. Tämä tapahtuu turvaamalla luonnonsuojelun rahoituspohja sekä ohjaamalla maa- ja metsätalous yhä ympäristöystävällisempiin toimintatapoihin.

Turpeen ja avohakkuiden aika on ohi: valitsemme luomun ja puhtaiden vesien ympäristöbrändin. Metsänkäsittelymenetelmiä on monipuolistettava ja maatalouden tuet on kohdennettava yhä tarkemmin vesistökuormituksen pienentämiseen ja uhanalaisten perinneympäristöjen ylläpitämiseen.

Tulevaisuuden Suomi on puhtaan teknologian ja uusien puujalosteiden viejä, luomutuotannon mallimaa sekä maatila- ja luontomatkailun kohde.

Martta Kantele, ympäristöpolitiikan opiskelija, eduskuntavaaliehdokas (vihr.), Pieksämäki

Veli Liikanen, nuorisotutkija, eduskuntavaaliehdokas (vihr.), Mikkeli

Sara Sajaniemi, ympäristötieteiden opiskelija, eduskuntavaaliehdokas (vihr.), Kuopio


Tags: , , ,

Vaalimainosspottini Youtube-ennakkonäytös käynnistyy n-y-t! Mainospätkän ensi-ilta on ensi maanantaina Mikkelin elokuvateattereissa, ja mainos pyörii kaikkien elokuvanäytösten alussa vaalipäivään saakka. Tarkastakaa siis Kinolinna & Ritz seuraavan kahden viikon aikana!

Tags: ,

Kirjoitus on julkaistu toimitettuna Etelä-Savon Vihreiden vaalilehdessä.

Eteläsavolainen liikennekeskustelu pyörii vuodesta toiseen parin tiehankkeen ja yksityisautoilun ympärillä. Syntyperäisenä eteläsavolaisena olen kyllästynyt tähän. Mihin ovat unohtuneet muut liikkujat?

Viitostien vaaranpaikat on korjattava, mutta yhden väylän sijasta huomio on keskitettävä imagoomme sopivan, ympäristöystävällisen ja kaikkia ihmisiä palvelevan liikennejärjestelmän rakentamiseen. Yksityisiin polttomoottoreihin perustuva liikenne on tiensä päässä kohtuuttomien päästöjensä ja kallistuvan öljyn vuoksi.

Lyhyillä matkoilla kevyen liikenteen pitäisi olla houkuttelevin vaihtoehto. Arjen matkansa pyörällä tai jalkaisin kulkeva kansalainen tekee suuren palveluksen sekä ympäristölle että terveydelleen. Kovin usein pyörän paikkana on kapea merkitsemätön rako tien reunassa. Pyöräilijä saa pelätä henkensä edestä autojen seassa tai ottaa vastaan jalankulkijoiden haukut yleisönosastolla. Meidän on nuukailematta rakennettava kaikkialle Suomeen hyväkuntoiset ja turvalliset pyöräilyreitit. Kunnissa on laadittava kehitystyön pohjaksi pyöräilyn kokonaissuunnitelmat, joista on hyviä kokemuksia maailmalla.

Hajanainen kaupunkirakenne ruokkii yksityisautoilua. Maakuntien heikosti toimiva joukkoliikenne ei ole luonnonlaki, vaan tietoisen alue- ja kaavoituspolitiikan tulosta, ja nyt tämä suunta voidaan kääntää. Kodit, kaupat ja työpaikat on kaavoitettava lähekkäin, hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on tärkeintä kaikkein suurimmissa kaupungeissa. Myös Etelä-Savossa tulemme kuitenkin tulevina vuosikymmeninä iloitsemaan siitä, että keskitämme uuden vähittäiskaupan ja asumisen rakennushankkeet sinne, missä ihmiset ja palvelut ovat jo valmiiksi lähellä.

Valtion liikenneinvestoinnit tulee suunnata raideliikenteeseen. Juna on ympäristöystävällinen kulkuneuvo, jonka käyttämisestä voidaan tehdä helppoa, halpaa ja houkuttelevaa. Nykyiset ongelmat junaliikenteessä johtuvat paljolti rataverkon kehittämisen ja kunnostamisen laiminlyömisestä. Koko Suomen junayhteyksiä parantava pääkaupungin Pisara-rata tulee rakentaa heti, ja tulevaisuudessa voimme tehdä totta myös Mikkelin ja Lahden välisestä oikoradasta. Liikenteen sujuvuutta tulee erityisesti suurissa kaupungeissa parantaa ruuhka- ja tieliikennemaksujen avulla. Hyvien raideyhteyksien rinnalla lentokenttien ylläpito on rahanhukkaa.

Veli Liikanen
pyöräilijä, nuorisotutkija, ympäristöaktivisti ja kansanedustajaehdokas Etelä-Savossa

Tags: , , , ,

Mielipidekirjoitus Länsi-Savossa 21.3.2011

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkisti maaliskuun alussa selvityksen perusturvan riittävyydestä Suomessa. Tulosten mukaan perusturvan varassa elävien tulot riittävät kattamaan vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsottavasta minimikulutuksesta.

Eläkkeensaajat ovat ainoa ryhmä, jonka perusturva on takuueläkkeen ansiosta riittävä. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosa on pysynyt samalla tasolla 20 vuotta.

Perusturvaetuuksien riittämättömyys on johtanut siihen, että yhä useampi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Toimeentulotukea ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi tueksi, vaan viimesijaiseksi vähimmäisturvan muodoksi. Tukea tarvitsevan tulisi ensisijaisesti tulla toimeen elämäntilanteesta riippuvalla perusetuudella, esimerkiksi työmarkkinatuella. Silti esimerkiksi yhä useampi pitkäaikaistyötön elää vuodesta toiseen toimeentulotuella.

Toimeentulotukeen liittyy monia ongelmia. Tuen hakeminen on hankalaa: ihminen joutuu kohtuuttoman paperisodan eteen tilanteessa, jossa elämä on muutenkin vaikeaa. Toimeentulotuella elävän on toimitettava joka kuukausi tiliotteensa sosiaalitoimeen ja tehtävä selkoa elämisestään, eikä tämänkään jälkeen seuraavan kuukauden tuesta ole täyttä varmuutta. Toimeentulotukeen nojaavat pakotetaan elämään kuukausi kerrallaan.

Perusturvan korjaaminen on aloitettava viipymättä. Kaikki perusturvaetuudet on alkavalla hallituskaudella korotettava takuueläkkeen tasolle.

Sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee myös rakenteellista uudistusta. Jokaiselle kansalaiselle kuukausittain maksettava vastikkeeton perustulo korjaisi monet järjestelmän epäkohdat. Perustulo yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa ja siirtäisi ihmisiä pois toimeentulotuen piiristä. Se jouduttaisi työttömyyteen tai sairauteen liittyvien negatiivisten leimojen purkamista. Kun byrokratiaa vähennetään, jää viranomaisille aikaa ihmisten aktiiviseen auttamiseen.

Perustulon myötä työntekoon liittyvät tuloloukut poistuisivat. Kaikki pienetkin lisäansiot kannattaisi ottaa vastaan eikä työnteosta enää rangaistaisi. Suurituloisilta perustulo käytännössä verotettaisiin pois. Vihreiden esittämän perustulomallin rahoitus järjestyy pienillä verotuksen rakenteen muutoksilla ja hallinnon säästöillä.

Perusturvan tasokorotus ja perustulo yhdessä antaisivat tukien tai pätkätyön varassa eläville mahdollisuuden suunnitella elämää pidemmälle eteenpäin, koska toimeentulo olisi aina turvattu. Kuukausi kerrallaan eläminen ei ole kohtuullista kenellekään.



Martta Kantele, opiskelija ja kansanedustajaehdokas(vihr.), Pieksämäki

Veli Liikanen, nuorisotutkija ja kansanedustajaehdokas(vihr.), Mikkeli

Tags: ,

Maakunnallista edunvalvontaa Etelä-Savossa:

Etelä-Savon maakuntaliitto järjestää kalastusosakaskuntien keskustelutilaisuuden ja ilmoittaa jo kutsukirjeessä, että tilaisuuden tavoitteena on sopia toimenpiteistä, joilla norpansuojeluasetusten hyväksyminen estetään.

Norpan suojelua haluaa koko Suomi. Sitä vastustaa aktiivisesti pieni, mutta vaikutusvaltainen paikallisten suhmoroijien joukko Etelä-Savossa. Vihreät ovat yrittäneet puuttua maakuntajohtajan sooloiluun, mutta muut puolueet ovat painaneet norppavastaisen toiminnan villaisella maakuntahallituksessa.

Toivon, että norpan suojelua vahvistavat asetukset hyväksytään pikimmiten. Toivon myös, että maakuntaliitossa tapahtuva norpanvastainen myyräntyö saa ansaitsemansa julkisen huomion. Palautetta maakuntahallituksen jäsenille voi lähettää kuka tahansa.


Jälkikirjoitus 9.3.2011 klo 21.55:
Toinen maakuntaliiton johdon tulilinjalla olevista asetuksista siis kieltäisi kevään verkkokalastuksen noin 1800 neliökilometrin laajuisella alueella. Huvittavaa kyllä, maakuntajohtaja Viialainen on vain vuosi sitten ollut mukana laatimassa työryhmämuistiota, jossa suositellaan juuri tällaisen asetuksen käyttöä, mikäli tarpeellisiin kalastusrajoituksiin ei päästä sopimuksilla:

“Tavoitteena on saada aikaan norpan keskeisille lisääntymisalueille yhtenäinen kalastuksen kevätrajoitusalue (liite 3). Tämän ydinalueen pinta-ala on noin 1 500 km2. Tämän lisäksi sopimusaluetta suositellaan laajennettavaksi vieroitusikäisten poikasten todennäköiselle esiintymisalueelle (noin 1900 km2).” (s.12)

“Kevätrajoitusalueen muodostamista jatketaan sopimusmenettelyllä osakaskuntien kanssa saimaannorpan pesinnän ydinalueelle (liite 3). Jos aluetta ei saada yhtenäiseksi 30.11.2010 mennessä tai sopimuskustannukset/km2 kasvavat oleellisesti nykytasosta, maa- ja metsätalousministeriön tulee ryhtyä toimiin kevätrajoitusalueen muodostamiseksi yhtenäiseksi valtioneuvoston asetuksella, joka on voimassa 15.4.2011.” (s. 14)


Tags: , ,

Older Posts »

Social Widgets powered by AB-WebLog.com.