Syrjäytyminen on Euroopan pahin turvallisuusriski, mutta siihen on ratkaisu

Turvallisuutta koskevassa keskustelussa korostetaan nyt yhä useammin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, työttömyyden ja ulkopuolisuuden synnyttämiä turvallisuusuhkia. Yhteiskunta, jonka rakenteet tuottavat osattomuutta, vaarantaa itse oman turvallisuutensa. Ihmisten syrjäyttäminen on niin Suomen kuin Euroopankin pahin turvallisuusriski. Eriarvoisuus ja syrjintä ovat ääriliikkeiden ja konfliktien polttoainetta.

Tämän riskin torjumiseksi on erityisen tärkeää huolehtia nuorten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien reilusta kohtelusta. Pitkien talouskriisin ja leikkauspolitiikan vuosien aikana Eurooppaan on kasvanut nuori sukupolvi, jossa moni tuntee vain toivottomuutta, työmarkkinoiden ankaruuden ja aukot peruspalveluiden turvaverkossa. Suomessakin nuorten toimeentulo on heikennyt ja asunnottomuuden määrä kasvanut. Rahanpuute rajaa jopa joka viidennen nuoren kouluttautumisvaihtoehtoja ja vielä useampi kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä. Monessa Euroopan maassa nuorten tilanne on tunnetusti vielä selvästi huolestuttavampi. Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa nuorisotyöttömyys on yhä 30-40 prosenttia.

Kun miljoonat nuoret ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella, Euroopassa puhutaan jo “menetetystä” sukupolvesta. Toisaalta vähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja taloudellisen eriarvoisuuden kasvu synnyttävät ulkopuolisuuden kokemuksia muillekin kuin nuorille. Heikosta taloudellisesta asemasta ponnistavan vammaisen nuoren, sateenkaarinuoren tai maahanmuuttajanuoren kohdalla ulkopuolisuuden riskit kasautuvat monesta suunnasta.

Syrjäytyminen on turvallisuusuhka, jota ei pysäytetä puolustusvoimien, pelastustoimen tai poliisin välineillä – vaikka nekin voivat olla omalla toiminnallaan asiassa avuksi. Syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan koulutusta, sosiaalipolitiikkaa, työmarkkinoiden reiluja pelisääntöjä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Nämä ovat kaikki ajankohtaisia ja keskeisiä teemoja näissä eurovaaleissa. Kysymyksiä, joihin tuleva europarlamentti tulee ottamaan monella tavalla kantaa ja joissa eri puolueiden kannoissa on nähtävissä eroja.

Mikäli haluamme rakentaa turvallisempaa Eurooppaa, tulee EU:n toimia aktiivisesti paitsi taloudellisen menestyksen, myös ihmisten tasa-arvon ja oikeudenmukaisen kohtelun hyväksi. EU:n lastenkengissä olevaa sosiaalipolitiikkaa on vahvistettava, esimerkiksi sopimalla yhteisistä perusturvan ja perhevapaiden pelisäännöistä, jotka koskettavat kaikkia jäsenmaita. EU:n panostuksia koulutuksen kehittämiseksi ja kouluttautumisen esteiden purkamiseksi on kasvatettava. Eurooppalaista nuorisotakuuta kehitettävä eteenpäin ja nuorisotyötä vahvistettava erityisesti maissa, joissa heikossa asemassa olevien nuorten tukemisessa on kehitettävää. EU:n jäsenvaltioilta on edellytettävä ihmisoikeuksien kunnioittamista kaikkien ihmisryhmien kohdalla, ja loukkauksiin on puututtava tiukasti.

Turvattomuuden vastalääke on sosiaalinen luottamus: kokemus siitä, että me kaikki erilaiset ihmiset olemme eurooppalaisessa yhteiskunnassa samassa veneessä. Juuri tässä suhteessa pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, joissa sosiaalinen luottamus on ollut vahvaa, ovat olleet yksi maailman parhaista turvallisuuspolitiikan keksinnöistä. Tämä on sitä vaikuttavaa turvallisuusosaamista, jota me suomalaiset päättäjät voimme europarlamenttiin viedä.

Tämä kirjoitus on julkaistu osana Puheenaihe.fi-sivuston keskustelua turvallisuuspolitiikasta.