fbpx
Ministeri Jari Leppä, "kaksintaistelun" puheenjohtaja Siiri Niinivirta ja Veli Liikanen.

Hakkuiden kasvattajat sivuuttavat tieteen ja kestävyyden

Sain nyt vaalikampanjan viimeisellä viikolla järjestetyssä “kaksintaistelussa” tilaisuuden vakuuttaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja joukko hänen kannattajiaan siitä, ettei ilmastonmuutoksen ja kuudennen sukupuuttoaallon aikakaudella pidä kasvattaa metsien hakkuita. Epäonnistuin. Jurppii. Ei tässä tosin ole onnistunut kukaan muukaan. Erityisesti tässä kuviossa turhauttaa järjestelmällinen tutkimustiedon sivuuttaminen.

Kasvava määrä muita ihmisiä on onneksi vakuuttunut tästä asiasta ja eilisestä sain monilta kiitosta. Jatkan siis työtä.

Hakkuiden kasvattaminen 80 miljoonaan kuutiometriin on kestämätöntä ja vaarallista monesta olennaisesta näkökulmasta. Keskustavetoisessa metsäpolitiikassa kestävyyteen riittää se, että kasvavan puun määrä metsissä ei vähene. Ilmastonsuojelulle, monimuotoisuudelle ja kansantaloudelle tämä ei riitä.

Mitä enemmän metsää hakataan sitä vähemmän hiiltä metsään sitoutuu. Tästä tutkijat ovat yhtä mieltä. Metsien hiilivarastojen merkittävä kasvattaminen on parhaita tapoja suojella ilmastoa. Paremmista metsistä on meille paljon muutakin iloa kuin hiilen sitominen. Hiilen sitomisella pystymme korvaamaan sitä, että päästöjen vähentäminen muilla sektoreilla on monesti hidasta ja/tai vaikeaa. Ilman metsiä 1,5 asteen tavoitteessa pysyminen vaatii kovia toimia monilla aloilla.

Nykyinen metsätalous on tuhoisaa luonnon monimuotoisuudelle. Tästä on vakuuttava näyttö pitkältä ajalta. Viimeisin laaja tutkimusraportti asiasta saatiin tänä keväänä, kun uusi uhanalaisarvio eli Punainen kirja 2019 julkaistiin.

Vaikka katsottaisiin asiaa pelkästään metsätalouden näkökulmasta, niin hieman maltillisemmat hakkuut nyt antaisivat parempia hakkuumahdollisuuksia tulevaisuudessa. Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala teki kollegoidensa kanssa tutkimuksen eri hakkuumääristä 90 vuoden aikajänteellä. Jos halutaan maksimoida tuona aikana hakattavan puun määrä ja ajanjakson lopussa metsissä kasvavan puun määrä, niin optimaalinen hakkuumäärä on tutkimuksen mukaan 60 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsillä on muutakin vaikutusta kansantalouteen, kuin puuraaka-aineen tuottaminen. Metsien hiilen sitominen vähentää hiilen sitomisen kustannuksia muilla sektoreilla. Metsien virkistyskäytöllä ja matkailulla on taloudellista merkitystä. Jos monimuotoisuuden säilyttämisen ja huuhtoumien vähentämisen kaltaisille metsien hyödyille laskee pienenkin rahallisen arvon, niin hakkuiden lisäämisessä on entistä vähemmän järkeä.

Maailmalla haikaillaan hiilidioksidin sidontateknologiaa. Suomella on valtava ja hyväksi todettu “koneisto”. Olemmeko niin typeriä, ettemme käytä sitä?