fbpx
rintanappeja

Päästöraamien pystytys on uuden hallituksen kiireisin teko

Nyt on vuosi 2010. Päättäjät kaikkialla maailmassa ovat tienneet ilmastonmuutoksen uhasta vähintään 20 vuotta, mutta sinä aikana on tehty hyvin vähän. Tavoitteeksi on sovittu lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen. Emme missään nimessä voi tinkiä tästä, tai seuraukset ovat tuhoisat. Ilmastotiede kertoo, että päästöt on saatava laskuun globaalisti viimeistään vuonna 2015, ja siitä eteenpäin niiden on laskettava rivakasti. Teollisuusmaissa tämä tarkoittaa nykytilanteesta lähdettäessä sitä, että päästöjen on vähennyttävä 40 % vuoteen 2020 mennessä.

Suomi on saastuttava, rikas, korkean teknologian maa. Viime vuosien tilastoissa suomalaisten päästöt ovat henkeä kohden laskettuna noin sijalla 25 parinsadan valtion joukossa. Olemme tyyppiesimerkki teollisuusmaasta, jonka täytyy olla kansainvälisessä vastuunjaossa ripeimpien päästövähentäjien joukossa.

Tästä huolimatta nykyhallituksen ilmastostrategiassa on suunniteltu mitättömät 5-10 % vähennykset 2020 mennessä. Suomen hallitus vastustaa EU:n oman päästövähennystavoitteen tiukennusta, jota valtaosa vanhoista jäsenmaista tukee. Ympäristöministeri sanoo suoraan, että teollisuus on päästövähennyksiä tärkeämpi.

Suomi tarvitsee 40 % päästövähennykset kymmenessä vuodessa. Niiden toteuttaminen on seuraavan hallituksen kiireellisin ja tärkein tehtävä. Vähennykset on aloitettava heti ja niiden on oltava järjestelmällisiä. Nämä tavoitteet asettavat raamit, joissa muut poliittiset päätökset hiiliveroista, liikenteestä, sosiaalipolitiikasta ja tasa-arvosta on tehtävä.

Tämän vuoksi kymmenet tuhannet kansalaiset ovat vaatineet Suomeen ilmastolakia, joka tekisi päästövähennyksistä lakisääteisiä. Tulevissa vaaleissa kunkin puoluejohdon ilmastolakikanta kertoo äänestäjille, tahtooko puolue torjua ilmastonmuutosta vai ei. Päästöraamien asettaminen vaatii ilmastolakia ajavien puolueiden yhteistä rintamaa vaaleissa. Raamien sisäpuolelle jää vielä paljon muuta politikoitavaa, jonka avulla puolueet voivat erottua toisistaan.

Kevään eduskuntavaalit määräävät, millaisessa maailmassa elämme vuodesta 2050 eteenpäin. Todistanko 70-vuotiaana ennennäkemättömiä inhimillisiä kärsimyksiä kahtiajakautuneessa maailmassa? Etsivätkö keski-ikäiset lapseni toimeentuloaan jatkuvasta taantumasta kärsivässä maailmantaloudessa? Nämä asiat riippuvat maamme seuraavan hallituksen ilmastopolitiikasta.

Veli Liikanen,
mikkeliläinen nuorisoalan tutkija ja ilmastopoliittinen aktivisti

Kolumni on julkaistu Itä-Suomen Vihreiden Itävi-lehdessä marraskuussa 2010