”Vaikeaa, raskasta ja nöyryyttävää” – sellaista on elämä sosiaaliturvan varassa

16.4.2015

Onko Suomessa liian helppoa elää sosiaaliturvan varassa? Yle kysyi vaalikoneessaan näkemystä asiaan eduskuntavaaliehdokkailta.

Itse vastasin näin – mutta parempi olisi kysyä tämä kysymys heiltä, joilla on kokemusta elämästä sosiaaliturvan varassa.

Näin eräs ystäväni vastasi:

”Kiitos kysymästä! Sosiaaliturvasta näkee paljon keskusteluja, joissa ääneen pääsevät melkein poikkeuksetta ihmiset, joilla ei ole mitään käsitystä sosiaaliturvan varassa elämisestä. On mukava, että joku kysyy asiasta meiltä viimekätistä sosiaaliturvaa käyttäviltäkin.

Valmistuin kaksi vuotta sitten alalle, jossa suurimmassa osassa työpaikoista on työnantajana kunta. Olen siis katsellut vierestä jatkuvia kiristyksiä, vähennyksiä ja organisaatiomuutoksia alallani. Jokaista hakemaani työpaikkaa on hakenut vähintään 30, maksimissaan reilu 80 työnhakijaa.

Kuva: Kathryn Decker @ Flickr (CC BY 2.0)

Kuluneet kaksi vuotta olen siis ollut työtön tuloinani asumistuki, työmarkkinatuki ja lapsilisä. Koska ne jäävät yhdessä alle toimeentulolaissa määritellyn vähimmäistoimeentulorajan, saan niiden lisäksi toimeentulotukea. Näitä tukia saan yhteensä niin, että vuokran jälkeen käytettäviksi rahoiksi jää 528,22€, ja sen lisäksi puolet ajasta luonani asuva kahdeksanvuotias lapseni saa 151,20 (puolet alle 10-vuotiaan lapsen tuesta). Yhteensä meillä on siis käyttörahaa kuukaudeksi 679,49€ . Tuon rahan päälle sosiaalitoimi maksaa sähkölaskut, lääkärikäynnit ja reseptilääkkeet, joten raha kuluu seuraaviin kohteisiin (jotka lainaan toimeentulolaista):

ravintomenot
vaatemenot
vähäiset terveydenhuoltomenot
henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot
paikallisliikenteen maksut
lehtitilaukset
televisiolupa
internetmaksut
puhelimen käyttö
harrastus- ja virkistystoiminta.

Vastatakseni viimein kysymykseen siitä, onko sosiaaliturvan varassa eläminen liian helppoa: ei, ei se ole. Vaikka olen onnistunut löytämään kaksion, jonka vuokra on niin pieni, etten joudu käyttämään toimeentulotuen perusosaa vuokranmaksuun (omassa kotikaupungissani hyväksyttävät asumismenot kahdelta ovat 660€ kuukaudessa ja oman 43,5 neliön kaksioni vuokra on juuri sen alle), opintolainaa lyhennän vain muutamalla kympillä kuussa, ja vaikka maksan vain puolet lapsen tuottamista kuluista, veikkaan että jokainen menoistaan tarkkaa kirjaa pitänyt näkee, että ei tuon summan varassa eläminen helppoa ole.

Köyhyys vaatii taitoa, eli ei se siinäkään mielessä helppoa ole. Mutta kun on oppinut ihan kaikessa toiminnassaan ajattelemaan siihen menevää rahasummaa ensimmäisenä, tuolla rahasummalla pärjää kyllä. Kun kaikki hankinnat tekee kirppareilta ja kierrätyskeskuksista, ja ruokakaupoissa on tottunut vertailemaan hintoja ja ostamaan halvinta, raha riittää. Vaikka normaalin arjen kädestä suuhun -eläminen sujuu, ikävää on pelätä jatkuvasti yllättäviä menoja. Pesukoneen oudot äänet eivät ehkä tarkoitakaan sitä, että en saa kahteen päivään pestyä lempipaitaani vaan sitä, että ensi kuun jo valmiiksi tiukasta budjetista lohkaistaan jopa 25% halvimpaan käytettyyn pesukoneeseen kuljetuksineen; kun suunniteltu mummolamatka pitää jättää väliin ja ruokavalio on normaaliakin perunapainotteisempi, perspektiivi elämään voi olla aika erilainen.

Taitoa vaatii myös tukiviidakossa seikkailu. Itse olen korkeakoulutettu ihminen, tunnen oikeuteni ja osaan tulkita ajantasaista sosiaaliturvalainsäädäntöä (joita säännöllisesti myös luen, sillä sosiaalietuuksia maksavat tahot eivät kaikista lainkohdista meteliä pidä tai pahimmillaan itse niitä tunne). Osaan hakea etuja teknisesti oikeaoppisesti, mutta osaan myös ilmaista itseäni niin, että saatan joitakin tarveharkintaisia etuja saada vähemmällä vaivalla kuin ihmiset, jotka eivät osaa sanoa oikeita asioita oikeassa kohdassa. Minultakin menee kuukaudesta riippuen kahdesta neljään tuntia rutiininomaisten tukien hakuun. Voin vain kuvitella, millaista on ihmisillä, jotka eivät osaa mennä ensimmäisenä oikealle luukulle tai ymmärrä ensimmäiselläkään sanomisella, mitä kaikkia liitteitä hakemuksiin tulee mukaan laittaa.

Lopultahan nämä ovat kuitenkin näkökulmista kiinni. Paljonhan tuolla poliittisen kentän keskellä ja siitä oikealle näkyy mielipiteitä, että jos minulla on normaalina kuukautena varaa sekä käydä lapseni kanssa leffassa – ja ostaa tunnelman takia popkornia, vaikka sillä hinnalla saisi alennuksesta 2,5 kiloa lenkkimakkaraa – että vapaaviikonloppuna juoda muutama olut ravitsemusliikkeessä, on eloni jo liian helppoa ja sosiaaliturvaa pitäisi kiristää vähintään noihin menevät 50 euroa.

On hyvä, että politiikasta löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä köyhälläkin on oikeus sekä ajoittaiseen virkistystoimintaan että yleisesti ottaen ihmisarvoiseen elämään. Toivottavasti pääset eduskuntaan ja muistat kuunnella valitustani vielä silloinkin. Ja voisit vaikka hoitaa sen perustulon takaamaan perusturvan myös niille, jotka eivät ole taitavia sen hakemisessa. Sillä minä koen, että meidän ongelma ei ole sosiaaliturvalla elämisen helppous. Missään mielessä. Ei se ole liian helppoa: se on vaikeaa, se on raskasta ja se on nöyryyttävää.”



  1. Hei, Työssä Käyvä! Olen tämän bloggauksen kirjoittanut Velin ystävä. Et avannut kommentissasi tulojasi ja menojasi sen tarkemmin, joten on vaikea sanoa mikä tilanteestasi tekee sellaisen, että sinulle jää vähemmän rahaa käyttöön kuin minulle ja lapselleni. Hyvätuloisuudelle ei näytä olevan selkeää määritelmää, mutta näyttää siltä, että määritelmät lähtevät 3000€ nettopalkasta ylöspäin. Jos itse saisin tuon 3000€ nettona kuussa, minulle jäisi siitä käyttörahaksi (niin kuin se toimeentulolaissa ja tässä bloggauksessa määritellään) noin 2300€. Jos sinulle jää vähemmän kuin kolmasosa tuosta summasta, vaikuttaa siltä, että olemme erilaisia valintoja elämissämme tehneet. Kirjoituksessani keskityin ydinkysymykseen sosiaaliturvalla elämisen helppoudesta, ja jätin käsittelemättä kokonaan sitä, että olen kyllä töissä. Tai siis: työkokeilijana tekemässä koulutustani vastaavaa työtä. Palkkani on 9€ kulukorvauksia päivässä kuuden tunnin työstä. Työkokeiluun hankkiuduin täysin oma-alotteisesti, kun palkkatöitä ei löytynyt. Olen ollut tyytyväinen siihen, että saan arvostamaani työtä tehdä, mutta tietysti olisin mieluummin statukseltani Työssä Käyvä kuin Työkokeilija. Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että selkeistä ongelmistaan huolimatta sosiaaliturvalait ovat jokaiselle samat (vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan erilaisista elämäntilanteista ja lakien aukkopaikoista johtuen). Mikäli koette järjestelmän suosivan sietämättömän helppoa lekottelua oloneuvoksena vailla huolen häivää, niin tervetuloa tänne puolelle! Itse ottaisin mielelläni sen teiltä vapautuvan työpaikan vastaan :)

    19.4.2015, 16:27
    By: Vieraskynäilijä


  2. Omat nettotulot 1135e kuussa. Vuokra siitä 563e. Toimeentulotukeen ei ole oikeutta. Elatusmaksuvelvollisuuttakin laskettiin juuri, että minulla on 107e kuussa ja lapset asuu 400km päässä joten matkakuluja huomioitiin 50e kuussa. Lapset eivät luonnollisesti syö luonani ja matkakulut on oikeasti 130e. Laskuja maksan vuokran päälle 250e kuussa. Ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin ja hygieniaan jää siten 85e. Luonnollisestikaan en siis elatusmaksuja maksa ja lapsiakin näen harvoin koska minä syön vastoin kaikkia oletuksia.

    19.4.2015, 07:48
    By: Eläkkeellä jo


  3. Hei HALOO!!! Olen yhteiskunnan mittareilla mitattuna hyvätuloinen. Mutta, minulla ei jää 680€ kuussa käyttöön Maksan oman asumisen, sähköt, kaiken. Veroja maksan siivoojan vuosipalkan verran. Joudun maksamaan lääkärikäynnit ja lääkkeet itse Tämän kaiken maksaakseni teen 8 tuntia töitä päivässä, 40 tuntia viikossa, 160 tuntia kuussa. Eikä todellakaan jää tuota summaa käyttörahaksi. Sinä teet 4 tuntia kuussa "töitä" ja sinulle jää enemmän rahaa käyttöön! Joku on pielessä ja vahvasti!

    18.4.2015, 22:52
    By: Työssä käyvä


  4. En käsitä kyllä miten ilman sosiaaliturvaa eläminen olisi yhtään sen helpompaa. Itse huomasin että systeemi on ihan mahdottoman helppo. Rahaa saa tuosta vaan, asuminen ja muut maksetaan. Lisäksi on aikaa sinksata netissä ja kirpputoreilla toinen tonni pikku vaivalla päälle. Tämä on syy miksi luovuin lorvauksista. Toki verot jää maksamatta mutta siinä ei ole paljon hävettävää kun kuitenkin tulee omillaan toimeen. Eniten hävetti se ilmaisen rahan hakeminen kahdelta kuulta, 1800e tosta vaan ilman mitään tekemistä.

    17.4.2015, 15:36
    By: Jorma


  5. sitten on kääntöpuolella pikkuveljeni vuosimallia -91, joka ei peruskoulun jälkeen ole suorittanut minkäänlaista ammattitutkintoa. Toki hän on aloittanut monta monta erilaista (vieden kenties opiskelupaikan sitä oikeasti halunneelta). On tärkeää hakea säännöllisesti kouluun ja hyväksyä opiskelupaikka, koska se nostaa aktiivisuuspisteitä ja saa enemmän tukea. Koulussa ei kuitenkaan tarvitse käydä, yhtäkään tutkintoa ei ole suoritettu valmiiksi. On tarjottu apua vaikka mistä: joku tälläisiä syrjäytyneitä nuoria avustava järjestö tms. Neuvoo ja kuskaa lääkäreihin, työhaastatteluihin, kouluun opinnonohjaajakeskusteluihin ja tarvittaessa vaikka käräjille. Veli pelaa kaiket päivät kotona pleikkaria ja tietokonetta. Valvoo yöt ja nukkuu pitkään. Kertoi, että sossun maksaessa vuokran ja saatuaan työmarkkinatukea yhdessä vaiheessa käteen jää n. 600eur/ kk harrastaa ja ostaa ruokaa (ei maksaa laskuja tms). Itse maksettuani vuokran sijaan asuntolainan lyhennyksen ja vastikkeen, sekä muutoin ne samat laskut joita veljelläni on, laskeskelin ettei miulla itselläni jää juuri sen enempää humputteluun (Olen korkeakoulutettu ja vakituisessa työsuhteessa asiantuntijatehtävissä) Puhelin hänellä on viimeistä huutoa, telkkari 18" omaani isompi, ja tietokone monta sataa omaani kalliimpi. Eläke ei ole kertynyt penniäkään hänellä, eikä vaikuta siihen kassaan montaa senttiä häneltä koskaan kilahtavan. Silti ei tarvitse huolehtia? Yhteiskunta kantaa. Kuulostaa liian helpolta.

    17.4.2015, 14:38
    By: Helpon elämän sivustakatsoja


  6. Vaikeaa ja erittäin nöyryyttävää eläminen on tukien varassa. Kaikki ostaminen pitää selittää. Mitään herkuksi tai vähänkään ylellisyyteen liittyvää ei voi ostaa/hankkia/kokea. Varsinkin pienellä paikkakunnalla.

    16.4.2015, 21:03
    By: Raili


  7. Itse putosin juuri muutama kuukausi sitten työmarkkinatuelle (koulutus FM, työhistoriaa omalta tekniikkaan liittyvältä alalta vuosia) ja olen yhden ala-asteikäisen lapsen yksinhuoltaja. Itse en ole ainakaan vielä hakenut toimeentulotukea, kun en on ole varma saisinko, joten siltä alalta osaamista puuttuu selvästikin. Ylläolevan muuten voin allekirjoittaa. Olen alkanut ostaa suurempia isompia ostoksia (kuten esim. polkupyörän tai pesukoneen) nettikaupasta osamaksuilla. Ei mitenkään olisi varaa ostaa muuten, mutta osamaksulla esim. 19,90 e/kk onnistuu. Jotenkin. Ongelmallista on myös vaatteiden hankkiminen lapselle. joita tarvitsee koko ajan. Katkeralta tuntuu lyhentää akateemisiin opintoihin otettua opintolainaa työmarkkinatuesta. Tässä tapauksessa opiskelut toimivat vain haittana - ylempi korkeakoulututkinto ei ole taannut Suomessa pysyvää työpaikkaa ja toimeentuloa, vaan ainoastaan lainanlyhennyksen, joka on poissa muutenkin jo köyhyysrajan alapuolella olevista tuloista.

    16.4.2015, 18:30
    By: XDsaXDsa


  8. Asiaa. Kiinnostaisiko kommentoida elvytys/hyvinvointi/leikkaus -adressia? Löytyy täältä ja puolueen perään kirjoitettuja kommentteja jakelen fb;ssä.Adressi jota voi myös kommentoida. https://www.facebook.com/events/949650441735221/

    16.4.2015, 16:54
    By: Juha Keltti

Kommentteja


Kommentti:

Lisää: