Jää- ja maapallon tulevaisuus

15.2.2012

Pekka Uotila kirjoitti (LS 1.2.) erinomaisesti Hänskin merkityksestä mikkeliläiselle kaupunkikulttuurille. Minulle Hänskissä yhdistyvät huoleni ympäristöstä sekä rakkauteni paikallista jääpalloa kohtaan.

Jouluna jännitin, kumpi laittaisi Hänskin pelikuntoon ensin: pakkaset vai tekojään rakennuslupaprosessin nytkähtäminen eteenpäin hallinto-oikeuden kaavaratkaisun myötä.

Hallinto-oikeuden päätös saatiin muutama päivää ennen vuodenvaihdetta. Rakennuslupakäsittelyä ja tekojäälaitteiston viimeistelyä ei kuitenkaan saatu heti käyntiin, vaan oikeuden myöntämän valitusluvan vuoksi kaavakäsittely jatkuu.

Hänskin tekojääfarssi on vienyt vuosia. On sietämätöntä, että 60 vuotta vanhan urheilukentän olosuhteiden parantaminen viivästyy itsetarkoituksellisten ja huonosti perusteltujen valitusten vuoksi. Kentän naapuruston nykyiset asukkaat ovat alusta asti tienneet asuvansa kahden merkittävän urheiluareenan vieressä.

Loputon valitusruljanssi on saanut suuren osan kaupunkilaisista hermostumaan koko valitusjärjestelmään. Tekojääprosessin perimmäinen ongelma eivät kuitenkaan ole lakeihin kirjatut valitusoikeudet. Ilman niitä meidän olisi vielä vaikeampi puuttua rahan valtaan, päättäjien suhmurointeihin tai virkamiesten yksisilmäisyyteen.

Hänskin oikeusprosessin ydin on melkein sata vuotta vanha asemakaava, joka ei vastannut kentän todellista ja jo kauan sitten vakiintunutta käyttötarkoitusta, kilpaurheilua. Tekojään toteutuksen viime metreillä juuri nämä kaavan rajoitukset estivät kentän ripeät uudistustyöt.

Kaava olisi pitänyt päivittää viimeistään silloin, kun tekojään suunnittelu aloitettiin vuonna 1989. Kaavojen pitäisi tukea sekä nykyisen että tulevan toiminnan sijoittumista. Tekojään viipyminen on osaltaan seurausta vuosikymmenten jahkailusta kaavan ajantasaistamisessa. Toivottavasti Hänskin pitkä marssi saadaan pian päätökseen.

Pakkasen osalta alkutalvi oli onneton, lämmin ja sateinen. Jouluvalmistelut jouduttiin tekemään vesisateessa ja pimeässä. Vaikka jouluaatoksi saatiinkin ohut lumikerros, minulle tämä joulu jäi mieleen mustana ja nurmikonvihreänä. Tori jäi jäädyttämättä. Talviurheilun ystävät menettivät kaudestaan ainakin kuukauden päivät.

Tällaiset talvet ovat ennakkovaroitus tulevasta. Suomalaisten tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos tulee puolittamaan pakkaspäivien määrän Etelä-Suomessa viimeistään vuosisadan loppuun mennessä, pahimmillaan jo sen puolivälissä.

Nykymenolla voimme heittää talviurheilun lisäksi hyvästit koko hyvinvointimme perustalle: luonnon rikkauksille ja suotuisille kansainvälisille suhteille.

Jääkarhujen ohella myös jääpallo on uhanalainen ilmastonmuutoksen takia. Tekojääkoneiden käyttö ensin kallistuu, ja sitten muuttuu mahdottomaksi talvien lämmetessä. Rakastettu laji häviää. Lasteni lapset eivät tule kokemaan meille tuttua ulkojääurheilun riemua.

Muutosten voimakkuus on vielä ihmiskunnan käsissä. Ilmastokriisi on uhka, jonka edessä meidän ei ole varaa pistää päätämme pensaaseen, koska muuten se muuttaa kaiken minkä tunnemme. Rakkaita harrastuksiamme ja tulevaisuuden turvallisuutta uhkaava muutos on sellainen vaara, jonka torjumisen puolesta vihreiden, talviurheilijoiden, konservatiivien, uudistusmielisten ja lastensuojelijoiden tulisi taistella yhdessä.

Veli Liikanen
Mikkeli

Tutkimusta mm. pakkaspäivien määrän muutoksesta:
Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009.

Pakkaspäivät raportin sivulla 50.

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin Länsi-Savossa 15.2.2012.

Kuva: Upplandsmuseet / Flickr (cc-lisenssi)