Nuorilla on yksi huoli ylitse muiden

28.1.2011

Tulisiko ilmastonmuutoksen haaste huomioida harjoitetussa nuorisotyössä?

Kun nuorilta kysytään heidän huolenaiheistaan, korkeimmalle nousee ilmastonmuutos. Vuoden 2008 nuorisobarometrin vaihtoehdoista se aiheutti eniten epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksia. Vuoden 2006 vaalikyselyssä enemmistö nuorista piti ilmastonmuutosta tärkeämpänä kuin mitään muuta poliittista kysymystä. Habbo-hotellissa 2008 toteutetussa verkkokyselyssä huolestuneita oli yli 80 prosenttia vastaajista. Myös omalla pöydälläni nyt analysoitavana olevassa itäsuomalaisten ysiluokkalaisten kyselyaineistossa on vastattu avoimeen kysymykseen asioista, jotka vastaajaa huolestuttavat tällä hetkellä maapallolla tai Suomessa. Tälläkin kertaa eniten mainintoja saa ilmastonmuutos.

Nämä tulokset tuskin yllättävät ketään. Nuorilla on hyvä syy olla huolissaan tulevaisuutensa ja yhteisen ilmastomme puolesta. Itäsuomalaisen nuoren huoli siitä, ”että ei tule lunta”, sai viime viikon pakkastenkin keskellä kolkkoa vastakaikua Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimustuloksista, jotka latelevat madonlukuja talvien ystäville. Nälänhädästä ja köyhyydestä huolestuneet nuoret tietävät, että muutos iskee kovimmin niihin, joilla on vähiten. Kööpenhaminan ilmastokokous epäonnistui. Oman hallituksemme ilmastopolitiikka on räikeän riittämätöntä.

Huoli ja sen ilmaiseminen ovat tietenkin sosiaalisesti rakentuvia otuksia. Kyselyjen tulokset eivät tarkoita sitä, etteivätkö intiimimmät, läheissuhteisiin ja vertaisyhteisöön liittyvät huolet olisi nuorten hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen merkityksellisiä. Ilmastonmuutoksen keskeisyys ei myöskään tee muista ympäristökysymyksistä vähemmän tärkeitä.

Heijastuuko nuorten suurin huoli puhuttuun nuorisopolitiikkaan? Nuorisopolitiikan kehittämisohjelma alkaa juhlavalla sitaatilla: ”Tulevaisuus velvoittaa, tämä päivä ratkaisee.” Ilmastonmuutosta ei asiakirjassa mainita kertaakaan. Ympäristöongelmia käsitellään kestävän elämäntavan oppimisen kautta, kiinnittämällä huomiota ympäristökasvatuksen menetelmiin ja koulutusorganisaatioiden kestävän kehityksen toimintaohjelmiin. Liikenteen ympäristövaikutusten käsittelyn yhteydessä sentään muistetaan, että ”tämä päivä” ei ratkaise vain sitä, minkälaisia ympäristökansalaisia nuoristamme kasvaa, vaan myös sen, minkälaisessa elinympäristössä he lopun elämäänsä viettävät.

Tulisiko ilmastonmuutoksen haaste huomioida harjoitetussa nuorisotyössä? Kyllä, ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin suuret huolenaiheet on otettava huomioon nuorten osallisuutta edistävässä työssä. Nuorten vaikuttamismahdollisuuksia on vahvistettava ja tuettava asiassa, joka on sekä heitä erityisesti koskettava että heille erityisen tärkeä.

Toiseksi nuorisotyönkin on suunnattava katseensa vähähiiliseen tulevaisuuteen. Ilmastonmuutoksen torjumisen välttämättömyyden ja luonnonvarojen vastaan tulevien rajojen vuoksi tulevaisuuden yhteiskunnan on kyettävä ylläpitämään onnellista elämää pienillä päästöillä ja materiavirroilla. Tässä yhteiskunnassa keskeisessä asemassa voivat olla nuorisotyön kaltaiset toiminnot, jotka louhivat hyvinvointia vertaisuudesta, yhdessä tekemisestä ja luottamuksen arvoisista ihmissuhteista.

Entä ilmastonmuutoksen torjuminen tässä ja nyt? Pitäisikö energia- ja päästöpolitiikan olla osa nuorisopolitiikkaa? Kyllä kai. Suotavaa ainakin olisi, että nuorten asiaa ajavat tahot ottaisivat vahvasti kantaa myös aktiivisen ilmastopolitiikan puolesta.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Mikkelin ammattikorkeakoulun kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa.

Tämä kirjoitukseni on julkaistu nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentissa päivälleen vuosi sitten, 28.1.2010. Sisältö on yhä ajankohtainen. Suosittelen Kommentin muitakin tekstejä nuorista ja nuoruudesta kiinnostuneille lukijoille.


Kommentteja

Ei vielä kommentteja.


Lisää:

Kommentti: